Etusivu Galleria Kertomukset Lähetä tarinasi Järvipeipot

Paluu Varangin retken etusivulle

Siirry takaisin Hamningbergiin


Jutut ja kuvat I.Reittilä


TYHJÄÄ ALKUUN
Paatit
Aamulla 9.7. uudelleen Vardøhön. Näillä aluksilla mentäisiin saareen. Tätä hetkeä varten oli eletty viimeiset kuukaudet.
Ja nyt se olisi totta. Riittääkö muistikortit, onko vara-akkuja tarpeeksi, tulihan kaikki muukin mukaan, eikö jo mentäisi...


Mäki
Maihin on päästy ja näkymä edessä on mykistävä, jyrkänne on jyhkeä.


Telineet ulkona
Lunnit, kiislat, ruokit ja kajavat viuhuvat ilmassa.


Seis!
Ohjeet olivat selvät. Vihreällä alueella sai liikkua kylttien rannan puolella ja muualla vain polulla.


Duunissa
Ja tätä myös valvottiin. Alueella oli töissä retkemme aikana 6 pesien laskijaa.


Apetta pesälle
Rantakiviltä löytyi useampi luotokirvinen ruokaa nokassaan. Myös vuorihempoilla oli samat puuhat.


Kari Metso
Rantakaistalla istui myös useita karimetsoja. Niiden pesät sijaitsivat vähän ylempänä rinteessä.


Katse
Läheltä karimetson tunnistaa vaikkapa naaman kuvioista ja Hornøyalla karimetsoja olikin selvästi
enemmän kuin meille kotoisampaa lajia, merimetsoja.


Meidän jengi
Alimpana rinteessä olivat kuitenkin lunnit. Niitä sai kuvata mukavasti yksitellen ja ryhmässä.


Kurotusta
Roope kiipesi aivan viereen kuvamaan.


Ruokki
Nousimme polkua vähän matkaa ylös ja jo löytyi hyvä paikka lentokuville.


Pohjankiisla Etelänkiisla
Molempia kiisloja näkyi, mutta etelänkiisloja huomattavasti enemmän. Ne lensivät hienosti läheltä ohi.


Tohon mä meen
Ja laskeutuivat sitten erehtymättä omalle paikalleen pesäkoloniaan.


Papukaija
Lunni on hauskan näköinen myös lennossa.


Niin ovat toiset lokkeja...
Otin muutamia ruutuja pikkukajavista, mutta edellisen päivän sinisen valon kaltaista tunnelmaa ei nyt syntynyt.


Rosvo
Tumman muodon merikihu meni läheltä. Harmi vain, että tuli vaikeasta vastavalosta.


Nytkö jo!?
Joko nyt on lähdön aika? Neljä tuntia käsivarakuvausta saa ranteet pakottamaan. Ehkä pitää jo luovuttaa.


Tässä istun
Vielä muutama kuva istuvasta ruokista.


Polkua alas
Väki alkoi palailla kallion laelta. Itse en ollut ehtinyt kuin puoleen matkaan ylös.


Söpö
Viimeiseksi lintukuvaksi saarella jäi kallion kielekkeellä istuva lunni. Se on mielestäni myös kaunein.


Adios!
Sinne se jää kuohuvan vanan päähän. Kuivaan kyyneleen. Kiitos!


Maassa makuulta
Kiersimme vielä Vardøtä, mutta takki oli tyhjä. Turpo puikahti piiloon, kirviset eivät jaksaneet kiinnostaa. Kuvasin kukkia...


Laitetaanko 3 plussaa?
Laskiko joku etelänkiisloja? Iltahuudolla lajilistaa käyvät läpi kuvassa Aarne, Jukka, Pertti ja Jussi.


Ekkerøyn kalapaatit
Herätys oli 10.7. tuntia normaalia aikaisemmin. Jää hyvästi Ekkerøy ja Varanki. Bussi suuntaa kohti Rovaniemeä. Tässä
vaiheessa emme vielä tienneet, että painepussiin tulisi 20km myöhemmin reikä ja sen takia suunnitelmiin pieni muutos.
Päivän pysähdykset jäivät väliin ja valaan laulua laulava automme nilkutti läpi Lapin. Inarissa ajoi matkailuauto bussimme
kiinni ja isäntä sanoi kuulleensa äänen läheiselle järvelle ja lähteneensä perään, jos vaikka emme olisi huomanneet ongelmaa.
Aimoa vähän nauratti ja hän kyseli lainaan hyttyshattua tunnistussuojaksi, kyläläisiä kun oli.
Teiden valkea valas
Kiitos Aimo, ammattimiehen työtä! Rovaniemelle päästiin, vaikka bussin keula jo viisti maata.


Ravintolavaunussa
Oli aika lähteä kotiin. Monta kokemusta rikkaampana, monta mieliinpainuvaa tapahtumaa muistissa ja monta uutta ystävää
saaneena. Aamulla oltaisiin Helsingissä. Kiitos kaikille mukana olleille!




Tästä takaisin Varangin retken etusivulle

Sivun alkuun