Paluu Varangin retken etusivulle
Siirry takaisin Ekkerøyhin
Jutut ja kuvat I.Reittilä
|
TYHJÄÄ ALKUUN |
|
|
Aamulla 8.7. tarkoituksena oli lähteä Hornøyan lintusaarelle. Ennen bussin lähtöä 2kv jääkuikka kellui aivan lähellä majapaikkamme rantaa. Räpsimme pienellä joukolla kuvia kuikasta. Kiire tuli bussiin ja juoksuksi oli pistettävä. |
|
|
Säätila näytti bussista hyvältä ja näimme ikkunasta runsaasti isokoskeloita ja haahkoja sekä merikotkia rannoilla. Yhtään uimaria tai auringonpalvojaa emme tosin nähneet. |
|
|
Vardø sijaitsee saaressa ja sinne ajetaan 2,8km pitkää tunnelia pitkin meren alitse. |
|
|
Satama on suojassa aallonmurtajien välissä. |
|
|
Vardøssä satamakapteeni piti lyhyen puheen, jonka sanoma oli tyly: "Hornøyalle ei voi nousta maihin. Tuuli ja mainingit ovat liian kovat." Mitäs siinä pullikoimaan, ammattimiehet tietävät. Onneksi on päivä huomennakin ja ennusteen mukaan silloin on tyyntä! Lyhyet staijaukset satama-altaaseen tuottivat mm. pohjankiislan ja sitten suunnitelma B käyttöön, bussiin ja kohti Hamningbergiä. |
|
|
Välillä aina pysähdyttiin ja kaivettiin kaukoputket esiin. Merellä näkyi riskilöitä, koskeloita ja kaakkureita. Se olikin yleisin kuikkalintu koko retken aikana. |
|
|
Kun linnut olivat kaukana merellä jäi meille Roopelle kanssa aikaa keskittyä muihin kohteisiin. |
|
|
Annoin sivistää itseäni tiedolla lapinvuokon Suomea myöhäisemmästä kukinnasta Norjan puolella. |
|
|
Bussin ikkunasta näkyi toinen toistaan hienompia maisemia ja lintukuvaajasta tuli ihan oikea turisti |
|
|
Kohta oli taas aika pysähtyä ja alkoi tuntua siltä, että satamakapteeni oli ollut oikeassa. Tuuli oli niin kova, että koko joukko hakeutui bussin taakse suojaan jalustan värinältä. |
|
|
Onneksi liikenne oli vähäistä ja vain muutama auto häiritsi pysähdyksiämme. |
|
|
Taas pysähdyttiin. Ja tällä kertaa näkyi 3 suulan parvi. Kohta oltaisiin Hamninbergissä. |
|
|
Lopulta saavuimme perille. Siitä ei enää pohjoisemmaksi päässyt. Tie loppui jäämereen. |
|
|
Arktisen luonnon armottomuuden saattoi aistia maisemasta ja meren pauhu oli vaikuttava. |
|
|
Meren kuohujen yllä lentävät pikkukajavat värjäytyivät jännittävään siniseen valoon. |
|
|
Suulia meni koko joukko, mutta useimmat kovin kaukaa mereltä. Lintuja oli myös yllättävän vaikea havaita ja ne ilmestyivät vaalesta pilvitaustasta, kuin tyhjästä. Kihuja nähtiin kolmea lajia, meri-, tunturi- ja yksi isokihukin. Liitäjiä ei kaikesta yrityksestä huolimatta tällä kertaa löytynyt. |
|
|
Vanha ja uusi elivät Hamningbergissä sulassa sovussa. |
|
|
Paluumatkalla oli bussissa iloinen puheensorina. Ylämäessä kajahti "VALAITA" huuto. Bussille jarrua ja peruutus takaisin. Iso parvi valkeita maitovalaita oli tullut viettämään poikamiespäiviä jäämerelle naaraiden hoivatessa poikasia Kanarian vesillä. Seuraavana päivänä Hornøyalla nähtiin luultavasti sama parvi. Siinä arvioitiin olevan 200 yksilöä ja se ohitti saarta tunnin ajan |
|
|
Loppumatkalla Ekkerøyhin paistoi jo aurinko. Sehän tiesi hyvää huomiselle. Linkki alla vie viimeisiin seikkailuihin... |
Tästä Hornøyalle
Sivun alkuun
