Tarinan on kirjoittanut Tuuli Pulkkinen
|
|
|
Tässä lintutarina jonka olen kokenut: Oli perjantai aamu. Nousin sägystäni ja tähyilin ulos. Oli mukava ja leppoinen sää. Taivas oli kirkas ja sininen. Huomasin että naapurissa oleva kissa vaani ja katseli jotakin. Katsoin maahan, huomasin että siinä makasi räkättirastas, luultavasti kuolleena. Sähähdin kissalle ikkunasta jolloin se lähti pakoon. Katselin räksää hetken jolloin huomasin sillä olevan kummallisen värityksen. Sillä oli harmaat raidat mahassa. Lähdin juoksu jalkaa pihalle ja huomasin että lintu ei ollutkaan räksä vaan varpushaukka. |
|
|
Luulin sen olevan kuollut ja menin lähemmäs kunnes se liikahti ja katsoi minua suoraan silmiin. Ne olivat keltaiset ja läpitunkevat. Juoksin sisälle kotiini ja sanoin äidille ja isälle mitä olin nähnyt. Isä lähti kanssani pihalle ja käski minun ottaa mukaan hänen nahkakäsineensä. Hän käski ottaa myös mukaan vaatekorin. Nostimme linnun siihen ja annoimme sen olla hetken rauhassa kunnes koitimme lähtisikö se lentoon. Ei lähtenyt. |
|
|
Olimme vieneet sen autotalliin ja laittanut sille juomista ja lihan paloja. Niihin se ei ollut koskenutkaan. Äitini totesi että sillä on siipi murtunut kun kokeili sen siipeä jota se aristi kun me veljeni kanssa pitelimme sitä paikoillaan. Veljeni sai sen syömään näin: laitoimme naulan päähän jauhelihaa, eikun mus mus!! Sen syöttäminen alkoi jo sujua ja se söi yhä enemmän, tuli vain kokoajan lähemmäksi ja oli korkeimmilla paikoilla kuin ennen. Siitä tuli myös vahvempi ja itsevarmempi päivä päivältä. Yhden kerran se yritettiin päästää vapaaksi mutta turhaan: se lensi alaviistoon ja tömähti maahan. Pian se oli jo katonrajassa ja sitä piti syöttää harjan päästä! Lopulta kun se oli jo ruvennut lentämään päästä päähän autotallia, se päästettiin vapaaaksi ja se onnistui hyvin ja se pääsi vapaaksi läheiseen metsään. |
|
|
Nyt noin vuosi myöhemmin tapahtunutta se elelee vieläkin metsässä ja huutaa joskus kauniina yönä, aamuna tai iltana. |
Sivun alkuun
