---

Luulitte varmaan, että emme enää osallistu Tornientaistoon, kun niistä ei tarinoita sivuille ole pariin vuoteen tullut. Olemme me
osallistuneet, molempina vuosina Fastholman teräksisestä tornista. Lyhyenä yhteenvetona voi sanoa, että 2009 meni hyvin ja olimme
tekemässä uutta ennätystä aina sateen alkuun saakka, mutta sitten meno katkesi kuin kanan lento ja 2010 ei mennyt niinkään hyvin.
Noina vuosina kuvia syntyi niin vähän, että tarinan tekeminen tuntui vaikealta ja Järvipeipot päätti säästää lukijoitaan parempia
aikoja varten. Ajattelimme, että Vanhankaupunginlahti näyttäisi vielä mitä sillä oli meille tarjota!

Olimme onnistuneet toteuttamaan haaveemme. Olimme Vanhankaupunginlahden parhaassa tornissa! Purolahden torni on parkkipaikalta niin kaukana, että päätimme tulla pyörillä Hakalan metsän läpi. Pyöräilystä huolimatta kuvaaja oli viimeisenä joukkueen jäsenenä paikalla vasta 5 minuuttia ennen kisan alkua. Metsässä availi ääntään ja luritteli koko joukko laululintuja. Toivoimme har- taasti niiden kuuluvan tornille saakka.

"Voi miten korkealta portaat näyttävät. Kamerareppu tuntuu aina vaan painavammalta", ajatteli kuvaaja.

Koko joukon kiivettyä torniin alkoi taas tuttu touhu. Havaintoja alkoi kertyä ja lajilistaan merkittiin rasteja.

Ensimmäisten joukossa saadaan sepelkyyhky. Myös uuttukyyhky on VKL:n peruslajeja. Joskus vaikea pulu tuottaa nytkin vähän hankaluuksia ja se kirjataan korttiin vasta useiden tuntien päästä.

Petro Pynnösen ilmestyminen joukkuettamme auttamaan oli mainio juttu. Petro löysikin päivän aikana monia lajeja ja Järvipeipot kiittää avusta ja kumartaa syvään.

Paikka jokaiselle löytyi ja putkia oli vähintään yhtä paljon, kuin havainnoitsijoita. JSv ja Petro havainnoivat eturivissä.

Paikalla pitkään viihtynyt kattohaikara oli pari päivää aiemmin päättänyt ottaa siivet alleen ja karistaa Helsingin pölyt sulistaan.

Edellistalvena Pornaistenniemestä lapinpöllön löytänyt Hermaksen Mikakin saapui paikalle. IHa staijaa taustalla.

Kun vielä vakioavustaja Harto ja Lankilan Petri saapuivat alkoi ydinjoukko olla koossa. Havaintoapuja tuli lisäksi ainakin Alestaloilta ja lukuisilta muilta lintuharrastajilta, jotka viettivät suuren osan päivästään tornissamme uurastamassa. Ilpo oli siirtynyt toivottamaan tulijat tervetulleiksi.

Kuten kuvasta näkyy tornissa oli välillä väkeä runsaastikin.

Tornin edustalla oli edellisenä päivänä viettänyt aikaansa varisparvessa yksi mustavaris. Vaikka koko torni etsi sitä huolellisesti niityllä nytkin aikaansa viettäneestä varisjoukosta, ei lajilistaan siitä rastia saatu. Kisan jälkeen selvisi, että tämä hyväkäs oli hengaillut koko päivän Hakalan tornin edessä, piilossa meidän katseiltamme. Harmaatakkeja riitti kuvattavaksikin.

Onko kuvaaja väsähtänyt?

Ei sentään. Uusia kuvakulmia vain etsitään. Tässä uhriksi on joutunut JB.

Paikalliset töyhtöhyypät kävivät tasaisin välein meitä katsomassa. Kaipa niitä ihmetytti moinen joukko, joka välillä kiljuu "petoja" ja "pokia". Mitähän ne sellaiset oikein ovat, näytti tämäkin hyyppä miettivän ohittaessaan meidät ties kuinka monennen kerran lähietäisyydeltä.

Sittiksen reviiri näytti olevan muotoutumassa. Useita kertoja se siirtyili rannasta tien toiselle puolelle ja sitten taas tornin takaa takaisin. Tämä laji taas ei näkynyt Hakalaan...

Päivän mukavin havainto oli maalaismaiseman poikki keskellä Helsinkiä vilistänyt mäyrä! Lemmenlehdon (Ruohokari) edessä taas käyskenteli kettu. Purolahden torni näyttää olevan oivallinen paikka nisäkkäidenkin tarkkailuun, viihtyyhän sen vaikutuspiirissä mm. kärppäkin!

Hanhia näkyy vähän. Vain valkoposkia, joitakin kanadanhanhia ja yksinäinen tundrahanhi. Edes maankuulut Niilin hanhet eivät ilahduta meitä vierailullaan.

Nyt silmä tarkkana, että saadaan sata täyteen! Sillä sijoitutaan korkealle! Silmänkovisteluvuorossa IR.

JSv löysi Hakalan päältä nuolihaukat kisailemasta. Maali alkoi jo häämöttää.

Aika! Kello lyö yksi ja taisto taukoaa. JB ja Petro näyttävät iloisilta. Miten mahtoi käydä?

Listan lajit "ynnätään" ja tulos on 99, loistava Järvipeippojen uusi oma ennätys!! Sijoitus on valtakunnan seitsemäs ja jäimme Birdlifen Hakalan tornissa havainnoinneelle joukkueelle vain sen yhden lajin, joka erotti meidät sadan lajin aatelisista. Missasimme liejukanan, joka ei meille näkynyt, vaan oli uiskennellut Hakalan tornin edustan lampareissa. Kyllä tornilla on väliä, ajattelemme. Mistähän tornista Järvipeipot ensi vuonna käyvät kisaamaan?