Etusivu Galleria Kertomukset Lähetä tarinasi Järvipeipot

Paluu retkikertomuksiin


Jutut ja kuvat Ilkka Reittilä



Okulaarin alkuaikoina tein tarinan ruokintojen talvilinnuista. Se perustui
digiskoupattuihin kuviin. Jo tuolloin jäi mieleen kytemään ajatus palata
aiheeseen järkkärillä, koska olin sellaisen juuri silloin hankkinut. Meni
kuitenkin monta vuotta, ennenkuin tartuin toimeen. Tässä tulos:

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
Monelle oikea talvi alkaa punatulkkujen saapumisesta ruokinnalle. Näitä pallukoita on viime vuosina
ollut harvassa ainakin Etelä-Suomen taajamissa ja verkkokeskusteluissa on pohdittu syytä niiden
vähenemiseen. Olisiko syy kunnon talvien puuttuminen ja kova kilpailu ravinnosta jonkun toisen lajin
kanssa vai kenties vaellusten suuntautuminen muualle? Kuka tietää, kaunis se kuitenkin on.
Helsinki Vuosaari 2.1.11


Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
Kuten lintumaailmassa niin usein, punatulkuillakin naaras on paljon vaatimattomampi.
Helsinki Vuosaari 2.1.11


Urpiainen (Carduelis flammea)
Toinen ruokintojen punaisista kaunottarista on urpiainen. Näitä pirteitä Lapissa pesiviä
lintuja voi nähdä suurinakin parvina syömässä koivujen silmuja. Joskus ne laskeutuvat myös
ruokinnalle popsimaan auringonkukkaa.
Helsinki Fastholma 30.1.11


Urpiainen (Carduelis flammea)
Urpiaistenkin värimaailmassa on suuria eroja, kaikki "urpot" eivät punerra ja taaskin syy on sukupuolessa.
Helsinki Fastholma 30.1.11


Mustarastas (Turdus merula)
Sulkien värit voivat riippua esimerkiksi ravinnon sisällöstä. Puute jostain ravintoaineessa näkyy
erilaisena värityksenä höyhenpuvussa, kuten varisten valkoiset läikät tai vaikkapa erot talitiaisen
keltaisen kirkkaudessa. Myös mustarastailla ilmenee silloin tällöin sen pukuun normaalisti kuulumattomia
valkeita laikkuja, kuten tällä naaraslinnulla. Helsinki Vuosaari 2.1.11


Vihervarpunen (Carduelis spinus)
Pieni "spinari", vihervarpunen, käy myös talvella tankkaamassa ruokinnalla.
Helsinki Fastholma 7.11.10


Viherpeippo (Carduelis chloris)
Parin taantumavuoden jälkeen viherpeippokanta on vahvistunut ja näitä kovaäänisiä
peippolintuja näkee taas enemmän. Niiden kanta romahti trikomonoosi-loistautiin.
Tässä peipon kanssa ruokailee pikkuvarpunen. Helsinki Viikki 18.1.11


Viitatiainen (Parus palustris)
Tämän talven erikoisuus on ollut viitatiaisten valtava vaellus. Aiempia havaintoja
tästä lajista oli koko maasta alle 50. Vuoden 2010 syksyllä uusia tuli yli 100!
Niinpä kuvaajakin kuittasi eliksen, eli näki lajin ensimmäisen kerran.
Helsinki Fastholma 7.11.10


Hömötiainen (Parus montanus)
Viitatiaisen kanssa hyvin saman näköinen on meikäläinen hömötiainen. Helpoin tapa erottaa ne
on ääni. Näkyvistä tuntomerkeistä selvin ero on selkeä vaalea siipipeili, joka viitatiaiselta puuttuu.
"VT":n väritys on myös lämpimämpi ja pää pyöreämpi. Hömötiaiselta puuttuu lisäksi "täysin varma"
tuntomerkki, nokan tyvestä vaalea pilkku.
Helsinki Vuosaari 30.12.10


Talitiainen (Parus major)
Suomesta ei varmasti löydy ruokintaa, jolla ei kävisi talitiaista. Se oli luultavasti myös
ensimmäinen lintu, jonka lapsena opin tunnistamaan, sillä koristaahan se "Linnut värikuvina"
-kirjan kantta, joka meidänkin kotonamme kului hiirenkorville jo 60-luvulla.
Helsinki Vuosaari 30.12.10


Sinitiainen (Parus caeruleus)
Paljon myöhäisempi tulokas on sinitiainen. Sen on arveltu erityisesti hyötyneen talviruokinnasta.
Helsinki Vuosaari 30.12.10


Sinitiainen (Parus ater)
Vilkkain metsätiaisista on kuusitiainen. Sen liikkeet ovat äkkinäisiä, eikä se usein pysy samassa oksassa
montaa sekuntia. Pienimpänä se on myös pippurisin ja hyörii se ympäriinsä, kuin Jukolan Eero.
Helsinki Vuosaari 2.1.11


Pähkinänakkeli (Sitta europaea)
Viitatiaisten tavoin vaelluksen tehneitä pähkinänakkeleita on ollut tänä talvena myös runsaasti.
Tämä nopealiikkeinen pähkinöiden piilottaja "mesoo" usein lintulaudalla ja viskelee ruokaa ympäriinsä.
Tänä talvena ainakaan Fastholman lepikossa kukaan ei näe nälkää, niin monta kiloa pähkinöitä on sinne
alueella viihtyneiden nakkeleiden toimesta varastoitu :)
Helsinki Fastholma 7.11.10


Käpytikka (Dendrocopos major)
Monet tikat etsivät ruokinnoilta täydennystä ravintoonsa. Niiden erityisessä suosiossa ovat rasvatangot.
Tämäkin käpytikka käy päivittäin Vuosaarelaisella ruokinnalla tankkaamassa rasvaa selvitäkseen talvesta.
Helsinki Vuosaari 30.12.10


Käpytikka (Dendrocopos leucotos)
Vanhankaupunginlahden ympäristön ruokinnat taas saattavat saada vieraakseen vaikkapa valkoselkätikan. Ainakin
Viikin Maatalousmuseolla ja Fastholmassa se on usein nähty joskin aika arka vieras.
Helsinki Fastholma 7.11.10


Keltasirkku (Emberiza citrinella)
Keltasirkun saa jäämään paikalle, kun tarjolla on kauraa.
Helsinki Vuosaari 26.12.09


Töyhtökiuru (Galerida cristata)
Kauralla käy kai pääasiassa myös tämä arojen asukki, Suomeen talvehtimaan eksynyt harhailija, töyhtökiuru. Joskus
ruokinnan virkaa ajaa vain kourallinen maahan viskattuja jyviä, kuten tämän Vantaan Veromiehen asukin ruokapöydässä.
Vantaa Veromies 9.1.11


Varpuspöllö (Glausidium passerinum)
Myös pikkulintuja ravinnokseen käyttävät pedot löytävät tiensä ruokinnoille. Helpoiten varpuspöllön löytää kun
kuuntelee varotusääniä. Kun tiaisten hätä on ilmiselvää, pöllö todennäköisesti jo katselee sinua lähipuusta :)
Helsinki Seurasaari 12.1.10


Närhi (Garrulus glandarius)
Rauha laskeutuu ruokinnalle, pöllö lentää yöpymään johonkin lähimetsän koloon ja valokuvaaja pakkaa
kameran reppunsa. Vain närhi jää tarkkailemaan ihmisen asettamaa ruokapöytää metsän reunassa Helsinkiläisen
lähiön laidalla. Valokuvaaja kaivaa vielä reppunsa sivutaskusta täydennystä auringonkukka-automaattiin ja
ajattelee lämmöllä niitä, jotka lompakkoaan ja aikaansa säästämättä auttavat metsän asukkaita selviämään
tästäkin talvesta. Yksi "terapiaistunto" on taas takana ja valokuvaajan askeleet suuntaavat kodin lämpöön.
Helsinki Vuosaari 12.12.10




Sivun alkuun