Etusivu Galleria Kertomukset Lähetä tarinasi Järvipeipot

Paluu Varangin retken etusivulle


Jutut ja kuvat I.Reittilä


TYHJÄÄ ALKUUN
Assa
Kanssamatkustajia kummastutti Tringan joukko, jonka matkatavaroista pilkisteli lukematon määrä
jalustoja ja kaukoputkia.


Matkaliput olkaa hyvä!
Hintikan Jukka jakoi matkaliput ja pääsimme kapuamaan junaan. Kysyin Robert Pekkariselta, josko jakaisimme hytin.


Piletti
Matkaan lähti 24 innokasta Tringalaista ja oppaiksi Jukka ja Mäkisen Antto. Olimme hyvissä
käsissä, sillä molemmat olivat olleet oppaina jo edellisellä kerralla Tringan käydessä Varangilla 2004.


Aimo ja onnikka
Rovaniemellä meitä odottivat Aimo ja linja-auto, johon tavarat pakattiin nopeasti ja niin päästiin lähtemään
kohti Sodankylää ja sen puhdistamolla mahdollisesti majailevaa nokisorsaa.


Annika
Ei löytynyt nokisorsaa, vaikka osalla etsijöistä oli kaukoputkia varmuuden vuoksi kaksin kappalein.


Telkät
Telkkä oli vedenpuhdistamolla nähty vesilintu. Myös taveja oli runsaasti.


Tykkypilli
Kahlaajia nähtiin useita lajeja: Lapinsirrejä, liroja, valkoviklo, tyllejä ja tässä nähtävä pikkutylli.


Viimeiset männyt
"Pyssykylästä" jatkettiin Kakslauttasen suuntaan ja noustiin Kiilopäälle kahden K:n toivossa, kiirunan ja keräkurmitsan.
Matkalla ylös ohitettiin puuraja.


Missä kiirunat?
Väki hajaantui laelle etsimään himoittuja pinnoja. Antto kiersi lakea oikealle ja vasemmalle ja kun mitään ei löytynyt
alkoi tavallisesti niin hilpeän miehen kasvoille nousta huolestunut ilme.


Rakka
Kiirunat olivat olleet tässä rinteessä, mutta vaikka paikkaa kompattiin usean retkeläisen voimin ei rinteestä irronnut
yhtään "liikkuvaa kiveä".


Kiilopään rinne
Paluumatkalle oli lähdettävä.


Lapin satakieli
Rinteessä näkyi retken ensimmäinen sinirinta. Lisäksi nähtiin ja kuultiin runsaasti niittykirvisiä,
urpiaisia, muutamia kivitaskuja ja ainakin yksi kapustarinta.


Keräkurpitsa
Kiilopäältä suunnattiin Kaunispäälle, Saariselän toiselle puolelle, koska sielläkin oli nähty paikallinen
keräkurmitsa ja retkeläisten riemu olikin käsin kosketeltava, kun laelta löytyi varoitteleva kurmitsa ja sen 3
pörröistä poikasta. Kaunispäällä oli myös mm kaksi kapustarintaa, pikkukuovi ja räkättirastaita.


4TT
Yöksi matkattiin Kaamaseen Neljäntuulentuvalle. Majoitus tapahtui 4 hengen huoneissa ja aamiainenkin kuului
hintaan. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja koko ryhmä siirtyikin pian ulos Lapin lintuja etsimään.


Kuurna ja kaverit
Ikkunan takaa ruokinnalta löytyneet kaksi naaras- ja yksi koiras taviokuurna saivat ryhmän siirtymään nopeasti
takarinteeseen tarkkailuasemiin. Ruokinnalla kävi lisäksi urpiaisia, viherpeippoja, järripeippo ja lähimaastosta
löytyi lisäksi mm. leppälintupoikue. Kuvassa koiraskuurna urpiaisen ja viherpeipon kanssa.


Lapintintti
Tuskin oli kuurnasta selvitty, kun kutsu kävi lähimetsään lapintiasen poikuetta katsomaan. Emo ja 5 poikasta
löytyivät metsän kätköstä männyn latvuksista kieppumasta. Nopeita olivat ja illan hämyssä vaikeita kuvattavia.
Lähistön järvellä oli 3 lajia pääskyjä itikkajahdissa, tukkasotkia ja telkkiä. Kuikan kutsukin kuultiin ja tilhi nähtiin.


Infantti
Aamulla Annika oli nähnyt ruokinnalla kaksi kuukkelia. Uutinen levisi kulovalkean tavoin ja kohta koko porukka oli
itikansyöttinä tuijottamassa lintulaudan ympäristöä. Meni kuitenkin hetki, ennen kuin männyssä nuokkunut kuukkeli
löytyi. Ainakin kymmenen kameraa tallensi muistikorteille tämän uteliaan lajin edustajan kuvia. Havainto jäi ainoaksi.


Ohcejohkaa kohti!
Aamupalan jälkeen kavuttiin taas bussin kyytiin. Matkalla tehtiin muutamia pysähdyksiä ja nähtiin mm runsaasti
keltaväiskejä, sinirintoja, lapintiaisia, kaksi suopöllöä ja joku liro. Saamenkieltä opiskeltiin tienviitoista.


Tästäkin olis päässyt...
Aimo tankkasi bussin ja matkalaiset parantelivat kolottavia kahvihampaitaan Utsojoki Cityn palveluiden äärellä. Hetken
neuvottelun jälkeen päätettiin jatkaa Utsjoelta Tenojoen Suomen puoleista rantaa kohti Varankia. Liekö ollut toiveissa
saada vielä kotimaan pinnoja ennen Norjan puolelle siirtymistä.


Teno
Nuorgamia kohti ajellessa saatiinkin vielä muutamia retkipinoja bussin ikkunasta. Tuulihaukka ilahdutti matkalaisia
juuri vähän ennen Norjan rajaa. Petolintuyksilöt olivat muuten olleet aika vähissä ja syyksi paljastui keväällä koko
Lapissa yhtaikaisesti tapahtunut myyräkato. Edellisenä vuonna ruokaa oli ollut reilusti, ja Suomeenkin oli tullut
runsaasti sopuleita. Nyt olivat siis koittaneet myyränpurijoilla kovat ajat ja monet olivatkin jättäneet pesinnät kesken.
Tarina jatkuu alla olevasta linkistä. Siirrymme nyt Norjan puolelle...




Siirry Norjaan tästä

Sivun alkuun