Paluu retkikertomuksiin


Jutut Ilkka Reittilä, kuvat Jukka Brunell, Jorma Lax ja Ilkka Reittilä
Kesäkuu 2010

---

"Kuusamo,nyt kutsuu mua Kuusamo. Metsän näen jämerän ja vaaran sinertävän."

Rönnin Raukeat oli saapunut. Hurja joukko oli valmiina kaatamaan ennätykset ja murtautumaan Kuusamon lintumaratonin 2010 terävimpään kärkeen. Paikalla olivat Jukka Brunell, Jorma Lax, Kalle Virta ja kuvan ottanut Ilkka Reittilä. Koko viikon oli ilmastonmuutoksesta piittaamatta poltettu fossiilisia polttoaineita kolmen auton moottorissa ja koluttu Kuusamon nurkkia laajemmin, kuin koskaan ennen.

"Minä teille kierrokset näytän!" tuumi Pirri. Etsintöihin oli värvätty kaikki kaksijalkaiset ja kynnelle kykenevät nelijalkaisetkin.

Karttoihin oli merkitty ajetut reitit, tuloksen kannalta tärkeät reviirit, pahimmat kuopat ja parhaat kahvipaikat.

Viikossa oli nähty mm huimat 5 suopöllöä eri puolilla kuntaa ja odotukset olivat korkealla. Tämän yksilön Jukka kuvasi Kitkassa

Ralliaamun aamiaisella muisteltiin vielä TV:n ravintoterapeutin ohjeita, mutta päätettiin sitten kuitenkin syödä niin kuin ennenkin, jugurttia ja muroja.

Nopea siirtymä Oulangan pohjoisiin osiin Jäkälämutkantien päähän ja heti muutama hyvä laji pohjalle avasivat maratonin.

Sitten oli aika siirtyä lähemmäs kilpailulomakkeessakin mainittua kotkan reviiriä. Matkalla pysähdyttiin tiltaltin laulua ihmettelemään ja silloin tärähti. Toiselta puolen tietä kuului lapinuunilinnun säe. Ne olivat tulleet yöllä! Kukaan ei ollut vielä raportoinut "laulista", joten meillä oli hyvä mahdollisuus ässään! Vielä tiellä twistatessamme kuului takaamme tulevan maastoauton ääni. Äkkiä sisään ja kilpailevalta joukkueelta jäi uunilintu huomaamatta.

Tilhiä oli useassa paikassa ja se kuuluukin Kuusamon peruslajeihin.

Jo ammupäivällä staijattiin hyvillä mäillä päiväpetoja. Oudosti olivat piilossa, vaikka kelin piti olla mitä mainioin nousevine virtauksineen. Oliko sittenkin liian kuuma?

Käki on todella yleinen Kuusamossa. Paikassa kuin paikassa kuuluu käen kukuntaa, eikä kellonajalla juuri ole väliä. Tämä aidan päällä päivää paistatellut yksilö eksyi etsimeen Juukassa.

Tämä "häiriintynyt" väiski vahti reviirilleen eksyneitä autoja todellisella antaumuksella. Se kävi kimppuun jo auton vielä liikkuessa ja luovutti vasta, kun oli varma omasta voitostaan. Tässä pohjustuspäivän kuvassa homma on hoidossa ja auto lannistettu :)

Välitankkaus tehdään metsän siimeksessä.

Noitiniemen tornin edustalla viilettävät pikkulokit hyönteispyynnissä. Tornissa on omituinen koroke keskellä lavaa. Ehdotamme vakavasti harkittavaksi korokkeen purkamista tai maalaamista neonväreillä sen hengenvaarallisuuden vuoksi!

"Kaasua Jorma! Kaatis menee kiinni vartin päästä." Ehdittiin kuitenkin. Pakolliset pois ja baanalle. Lähimmäs merilokkia pääsi tämä ei kovin selkeästi keltajalkainen selkälokki...

Vauhti oli kova ja ilmeet sen mukaisia. Jorma nauttii silmin nähden.

Peltolinnut saadaan haltuun aika hyvin. Kuoveja, isoja ja pieniä, on joka pellolla, töyhtöhyyppiäkin puolella ja kapuloitakin useissa paikoissa.

Huomion kiinnitti kuovejakin runsaammat purkukunnossa olevat ladot. Sattumalta samaan aikaan alkoi Seppo Lammi:n valokuvanäyttely katoavasta latomaisemasta!

Piisameita oli joka lammessa. Tämä näkyi Heikkilässä.

Joinain vuosina tukkakoskelo on ollut vaikea, ei kuitenkaan tänä vuonna.

Kilometrejä tulee, putket nostetaan autosta ja taas alkaa etsintä.

Uiveloita on paljon, mutta mustalintuja ja alleja ei löydetä.

Järvenselkä toisensa jälkeen todetaan tyhjäksi eikä ilmassakaan liiku mitään. Vai hetkinen. Ilmahan on täynnä...

...hyttysiä! Tässä edellisen kuvan taivasta 100% kroppina :)

Illan hämärtyessä odotuksissa oli lehtokurppa, olihan niitä nähty pohjustuksessa runsaasti. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin ensimmäinen nähtiin lennossa auton vierellä. Kohta taivaalla oli toinenkin ja parhaimmillaan näkyvillä oli kolmekin yksilöä yhtä aikaa!

Hämärä sai myös hirvet liikkeelle ja näimme niitäkin ennätys määrän viikon aikana. Tässä komea uros Heikkilän pelloilta.

"Jarrua hei tossa oli pöllö!" huusi Ike ja toden totta aivan tien vierestä tuijotti kilpailijoita silmiin suopöllö. Yhtään niistä pohjustuksen viidestä pöllöstä emme nähneet, mutta kaksi muuta kuitenkin!

Yön pimeimmät hetket olivat käsillä ja totuus on, että yöllä ei liiku mikään! Onnistuimme sentään muutamassa bongauksessa ja vältimme joutumasta karhujen syömäksi.

Aamun valjetessa alkoi pelko hiipiä puseroon, että ennätystä ei tule ja palkinnot menevät muille.

Kuusamo on sirkkumaata. Paju- (kuvassa), kelta- ja pikkusirkku ovat helppoja, pohjansirkku ei aina.

Aikainen aamu otetaan vastaan Kontaisen parkkipaikalla. Se ei petä koskaan. Sinipyrstöt laulavat ja kuukkeli piipahtaa kuvattavana. Kaikkiaan puolenkymmentä lajia kirjataan kilpailukorttiin ennen matkan jatkumista.

Matka kuitenkin katkeaa kohta, kun porotokka sulkee tien useiksi minuuteiksi! :)

Viimeisenä järkevänä tekonaan Rönnin Raukeat kiipesi Valtavaaralle tarkoituksenaan kuulla peukaloinen ja pyy.

Oltiin jo pahasti hapoilla ja palaamassa alaspäin ilman kumpaakaan lajia, kun Jukka huusi: "Täällä on pohjantikka!" Tikka saatiin listalle ja samalla täräytti peukaloinenkin laulunsa lähipuusta, yhden kerran!

Lopun kolme tuntia kuljetaan kuin sumussa. Takit ovat tyhjät, silmät sumeat. Ravintotankkaus oli varmasti epäonnistunut!

Kilpailu on ohi ja tulos selvillä. Se jäi tavoitteesta reilusti. "Happamia" näyttää Ike miettivän.

Purkutilaisuus vahvistaa pahimmat pelkomme, jäimme kauas kärjestä. Doz K Hahn pesee kaikki 10 lajilla, meidät paljon enemmän. Pääsimme huutamaan laulin, mutta tiedossa oli jo, että kunnan alueelta oli löytynyt toinenkin yksilö. Näin jää kalenteri saamatta.

Taakse ei katsota, virheistä otetaan oppia, ravintoterapeuttia kuunnellaan ja korkeanpaikan leirit pidetään!

Rönnit eivät lannistu. Ensi vuonna uudestaan!

---

Sivun alkuun