Paluu retkikertomuksiin
Jutut ja kuvat J.Brunell
|
TYHJÄÄ ALKUUN |
|
Kaunis lokakuun sunnuntai ja digiscoping aina mielessä. Mietin retkikohteita ja scoupparin paratiisi, Suomenojan allas, alkoi tuntua houkuttelavalta. Enpä ole paikalla käynytkään elokuun jälkeen. Lintutiedotuksesta ei kuulunut viestejä proreguluksista tai muista lähitienoon rariteeteista, joten matka suuntautui Finnolle. |
|
|
Ensimmäinen kuvattavaksi suostunut lintu oli tikli. Suomenojan penkereillä on runsaasti tikleille maistuvia ohdakkeita. Lintuja oli parikymmentä; lokakuinen aurinko paistaa jo alhaalta ja jyrkästi, linnut olivat parhaiten kuvattavissa vastavaloon ja kun viimein pääsin myötävalon puolelle, lensi parvi matkoihinsa. Yhden kuvan sain. Tyypillinen tarina. |
|
|
Sitten vesilintuihin. Lintumäärät olivat melkoisen pieniä kesään verrattuna, lajeina sinisorsa, haapana, lapasorsa, tavi, harmaasorsa, nokikana, liejukana, tukkasotka ja telkkä. Tässä esiintyy haapana. Lintu oli mainiosti esillä, se oli liian puuhakas eikä asettunut aloilleen sopivasti aurinkoon. Kymmenkunta otosta ja tämä oli ainoa jotenkin terävä. |
|
|
Torkkuvia haapanoita. Ilma oli varsin kylmä, +3 astetta ja viiltävä pohjoisviima. Tämä ja seuraavat vesiäiskuvat on otettu eteläpuolen tornista myötävaloon. |
|
|
Uni maistuu. Pientä tarkkaivaisuutta pitää olla. |
|
|
Lapasorsa esittelee valtavaa nokkaansa. Hämmästyksekseni kuva onnistui, vaikka lintu vatkasi päätänsä edestakaisin pesusession päätteeksi. Kannattaa laukoa kameraa herkeämättä. |
|
|
Tässäkin lapasorsa. Olisitko kuvasta tunnistanut ? |
|
|
Sinisorsa. Niin hienot värit ja valo, en malttanut olla kuvaamatta. |
|
|
Viimeinkin harmaasorsa kuvattavaksi! En ole vielä onnistunut strepen kanssa. Tässä vaiheessa tuuli tuntui puhaltavan torniin erityisen voimakkaasti ja sormet alkoivat jäätyä. Pariskunta oli esillä hienosti ja parhaimmat otokset ravisteli tuuli täysin epäteräviksi. |
|
|
Kyllä poseerataan. |
|
|
Kuvaamiseen pitää keskittyä kunnolla. Kesällä löysin samaisesta paikasta harmaasorsia ja kuvasin niitä innoissani, räpläsin kameran säätöjä ja tarkentelin putkea. Sain monia hienoja otoksia. Kotona hiukan nolotti kun kuvia katsellessani huomasin kuvanneeni punasotkanaaraita. Onneksi en kertonut kavereille! Kyllä sitä voikin tunaroida. |
|
|
Vielä yksi kuva. |
|
|
Liejukananuorukainen uiskenteli yhdessä poukamassa, niistä kaikista kuvista tuli täristettyjä. Rannalta onnistuin saamaan jonkinmoisen otoksen, matkaa on paljon ja suurennus on iso. |
|
|
Reipas nokikana sukelteli tohkeissaan eikä välittänyt selkäänsä jääneestä vesikasvillisuudesta. Vai olikohan tarkoitus pukeutua? |
|
|
Tilhiä on liikkeellä aika paljon. Lintu istui puun latvassa ja kuvaaja seisoi ikävän alhaalla. Auringon jyrkkä valo on armoton. Photoshopin Fill Flash-toiminnolla saa mukavasti sävyjä varjon puolelle. |
|
|
Missä niitä pihlajanmarjoja on ? |
|
|
Tässä vielä tilhi. Kuvaaminen päättyi tähän kun vara-akkukin loppui ja kuvaajan sormet alkoivat olla kylmästä tunnottomat. Kuikahan talvella käy kuvaaminen? Ixuksen akku on onneton, se hyytyy viileässä alta aikayksikön. Muuten mainio kamera. Pitäis kehitellä oma taskuakkuviritelmä. |
Sivun alkuun
